Kanta-Hämeen aluevaltuusto palautti kokouksessaan 17.12.2024 valmisteluun hyvinvointialueen hyvinvointisuunnitelman, koska siitä puuttui ikäihmisten osuus. Hyvinvointisuunnitelma voi kuulostaa korkealentoiselta strategiapaperilta, mutta sen osasuunnitelmat, kuten ikäihmisten hyvinvointisuunnitelma, ovat hyvin merkityksellisiä. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (ns. vanhuspalvelulaki) edellyttää hyvinvointialuetta sisällyttämään hyvinvointisuunnitelmaansa toimenpiteet, jotka tukevat ikääntyvän väestön toimintakykyä ja kotona asumista. Laki edellyttää kuvamaan konkreettiset toimenpiteet ja ikääntyvälle väestölle tarjottavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Lisäksi suunnitelmaa laatiessa tulee arvioida väestön palveluntarpeet sekä suunniteltujen toimenpiteiden ja palveluiden vaikutukset ja riittävyys.
Ymmärrän, että hyvinvointialueen viranhaltijoiden resurssit ovat rajalliset, mutta ikäihmisten osuuden valmistelematta jättäminen kertoo myös priorisoinnista – tai sen puutteesta. Niin aluevaltuusto kuin virkajohto ovat jo kohdistaneet paljon säästötoimenpiteitä ikäihmisten sote-palveluihin. Ikäihmisten sosiaalipalveluiden toimiala on lopettanut useita paikallisia palveluita ja toimintamalleja toiminnan yhtenäistämiseen vedoten. Useita palveluja on myös päätetty jo keskittää. Ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalveluita ei johdeta kokonaisuutena, jonka seurauksena on havaittavissa haitallista osaoptimointia ja yhteistyön puutetta palveluiden välillä. Ikääntyvän väestön tarpeet tulee huomioida myös erikoissairaanhoidossa sekä mielenterveys- ja päihdepalveluissa.
Erityistä huolta herättävät leikkaukset kotona yksin tai läheisten tukemana asuvien muistisairaiden palveluihin. Samat muutokset ovat heikentäneet myös iäkkäiden omaishoitajien tukipalveluita. Muistikoordinaattoreiden ja muistihoitajien kotikäynneistä on luovuttu ja kotihoidon myöntämiskriteereitä on kiristetty. Kuntouttavaa päivätoimintaa ja vuorohoitojaksoja on saatavilla heikommin. Virkajohto esitti kiertävän perhehoidon merkittävää supistamista. Samaan aikaan terveydenhuollossa panostetaan digipalveluihin, etähoitoon ja kotisairaalaan, jolloin heikompien ja hauraimpien potilaiden pääsy lähipalveluihin tai osastohoitoon voi vaarantua.
Osana hyvinvointisuunnitelman laatimista tulee tunnistaa säästöjen ja muutosten myötä syntyneet palveluntarjonnan katvealueet, jotka saattavat lisätä raskaampien palveluiden käyttöä ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja lisäkustannuksia. Jo olemassa olevia palveluita ja resursseja tulee tarkastella ennakkoluulottomasti ja rohkeasti, jotta rajallisilla resursseilla saadaan tuotetuksi tarvittavat palvelut yhdenvertaisesti. Liikkuva kotisairaala Gerbiili on hyvä esimerkki tästä. Onnistuminen laajemmin edellyttää kattavaa suunnitelmaa ja ymmärrystä väestön palveluntarpeista.
Karri Vanttaja
geriatrian erikoislääkäri ja aluevaltuutettu (Vihr.)
Hämeenlinna
Mielipidekirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomissa ja Forssan Lehdessä 2.1.2025 ja Aamupostissa 3.1.2025